23.4.18

Sovinko blogimaailmaan?


Hei taas! Mulle tuli jotenkin aivan totaalinen motivaation puute blogin päivittämisestä viime vuoden lopulla ja kirjoittaminen tuntui todella vastentahtoiselta. En osaa oikein määritellä mistä tämä johtui, mutta fiilis tuntui pitkittyvän. Ilmoitinkin pitäväni virallisempaa taukoa bloggailusta ja jäin odottelemaan inspiraation heräämistä. On ollut toisaalta todella voimaannuttavaa ja helpottavaa olla poissa blogimaailmasta. Lisäksi on ollut yksi stressin aihe vähemmän.

P4210309

Tauko on nyt kestänyt aikalailla neljä kuukautta ja vasta nyt mulle on ruvennut tulemaan ikävä tänne blogin puolelle. Viimeaikoina oon avannut blogini useampaakin otteeseen: etsiäkseni jonkun vanhan reseptin, etsiäkseni tietoa, koska oltiinkaan viimeksi Tallinnassa tai minkä merkkinen grilli meillä oli viimeksi. Samalla oon unohtunut lukemaan vanhempia postauksia hymy huulilla. Blogia varten oon ottanut kuvia, joita en normaalisti ottaisi (nytkään en ole kameraan hirveästi koskenut 4 kuukauden aikana) ja tulee kirjoitettua fiiliksiä ylös, joita en muuten kirjoittaisi ja jotka ajan kuluessa unohtuvat. Blogissa muistot ovat hyvässä tallessa ja ne on helppo löytää sieltä itsellenikin. Tässä olenkin saanut muistutuksen, miksi aloitin blogin kirjoittamisen alunperin. Laittaakseni muistoja talteen kuvien ja tekstin muodossa. Blogiin ei tietenkään päädy kaikki tärkeät hetket, mutta on silti ihanaa palata vanhoihin postauksiin. Näkee oman kehityksen ihmisenä ja bloggaajana sekä löytää paljon unohtuneita asioita.

P4210299

En oo varma, osaanko vieläkään lokeroida itseäni bloggaajaaksi, vaikka oonkin kirjoittanut blogia jo todella monta vuotta. Tuntuu, ettei se kaikista pinnallisin blogimaailma oo mua varten. Jossain vaiheessa tunnuin ottavan stressiä siitä, millainen mun pitäisi olla, miltä mun pitäisi näyttää, millainen mun blogin pitäisi olla ja montako kertaa viikossa pitää postata, että pääsee etenemään. Pitää olla seuraajia ja yhteistöitä, tavoitella mainetta ja mammonaa, jos aikoo olla oikea bloggaaja. Etäisyyden ottaminen kuitenkin teki hyvää ja antoi muistutuksen siitä todellisesta syystä, miksi lähdin bloggaamaan. En seuraajien tai tienestien takia. Vaan itseni, kuvaamisen, kirjoittamisen, uusien tuttujen, vuorovaikutuksen ja luovuuden purkamisen vuoksi. Ja tällä linjalla aion jatkaa edelleen enkä ottaa stressiä asiasta. Asiat saa mennä omalla painollaan. Joskus itsestäänselvät asiat unohtuu. Ihanaa olla täälä taas!♥

P4210327

Psst. Muistathan, että blogiani voi seurata myös:

9 kommenttia:

  1. Hienoja ajatuksia. Juuri näin minäkin bloggaan, lähinnä itselleni.

    Jää koti-isävuoden muistot talteen.

    Mukavaa kevään jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin kurkkaamassa sun blogia ja aivan varmasti jää ihania muistoja talteen blogiisi tältä vuodelta! :) Huippua kevättä sullekin!

      Poista
  2. Minä ainakin yritän etsiä sieltä kiiltokuvablogien ja "liian täydellisten" joukosta juuri näitä blogeja, joita ei kirjoiteta pelkästään eurokuvat silmissä vilkkuen. Good to have you back! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Itsekin luen tosi vähän mitään "isoja blogeja". Lähinnä tuttujen blogeja ja muutaman muun. Aitous iskee. :) Kiva kuulla, kiitos! :)

      Poista
  3. Sama periaate mun bloggaamisessa 👍

    VastaaPoista
  4. Tämäpä just! Itsekin eksyn usein lukemaan vanhoja postauksiani ja muistelemaan menneitä, sieltä löytyy juttuja mitä ei ehkä muuten muistaisi. Huippua tässä just kun saa muistot ylös ja pääsee itse niitä välillä lukemaan <3 Kiitos tästä, mulla on ollut inspis aika pohjilla, mutta tää muistutti muakin miksi sitä oikeestaan tekeekään tätä, samoista syistä mistä sä! :) Kuvaaminen, kirjoittaminen, uudet tuttavuudet ja sen just että saa purkaa omaa luovuuttaan!
    Kameraankaan en oo koskenut usein muuta kuin asukuvailujen merkeissä, kun on tuntunut että kaikilla muilla on niin kauniita kuvia ja itse ei vaan saa sellaisia otettua. Hmh, kyllä tää tästä. Kiitos kuitenkin tsemppaavasta tekstistä!

    Mukava että oot palannut ja että se tuntuu sustakin ihanalta :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu täälä! Jännä, miten moni asia unohtuu ja yleensä niitä ei sillain osaa edes kaivata. Mutta kuitenkin on ihana lueskella niitä unohtuneita juttuja vanhoista postauksista. :) Tosi kiva kuulla, että tämä antoi sullekin inspistä tähän touhuun! Toi on kyllä totta, että blogimaailmassa tulee helposti verrattua itseään muihin ja tuntee alemmuudentunnetta. Kuitenkin tekemällä oppii ja kun keskittyy tekemään sitä omaa juttuaan vertailun sijaan niin pysyy se rennompi ote bloggailuun ja se pysyy mielekkäänä touhuna. Helpommin toki sanottu kuin tehty ja itsekin sorrun usein vertailuun, mutta ehkä me kehitytään tässä asiassa! :)

      Kiitos! :)

      Poista
  5. Itsekään en pysty näkemään itseäni bloggaajana, vaikka olen blogia kirjoittanut jo monia monia vuosia. Ymmärrän erittäin hyvin mistä puhut ja ihanaa saada sinut taas takaisin! - People Believe

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!♥