7.10.18

Pakkasaamu


Oon herännyt jo puoli kahdeksan maissa tänään ja oon nauttinut tästä aamusta täysin siemauksin. Mulla ei ole kiire mihinkään. Heräsin ilman herätyskelloa ja takana on melkein kymmenen tunnin yöunet. Makoilin vajaan tunnin verran sängyssä ja heräilin kaikessa rauhassa. Mulla on yöpaitana poikaystävän ylisuuri t-paita, joka menee mulle mekosta. Peiton alta kammetessani vetäisin vielä polviin ulottuvat villasukat jalkaan.

Pihalla näyttää olevan reippaat 3 astetta pakkasen puolella ja sisälläkin on hieman vilpoista. Avasin ensimmäisenä verhot ja oon tässä sohvannurkassa katsellut, kun aurinko hivuttautuu taivaalle ja nurmikko on ihan kuurassa. On jotenkin todella hiljaista ja tunnelmallista. Söin aamupalaksi torstaina leipomani korvapuustin, jota lämmitin hieman mikrossa, jotta se maistuisi vastaleivotulta. Sen kylkeen tietenkin kuppi kaakaota. Tuntuu, että nyt on ensimmäinen kerta tällä viikolla tai oikeastaan pitkään aikaan, kun on oikeasti hetki aikaa rauhoittua ja vain olla. Ja yritän nauttia joka sekunnista. Tulin aamupalani kanssa sohvalle viltin alle syömään. Teki mieli ottaa kamera ja ikuistaa tämä hetki.


Myös blogi on jälleen pyörinyt mun mielessä usein, vaikka todella tuntuukin, ettei tällä hetkellä ole aikaa tälle. Oon ihminen, joka sietää ihan hyvin stressiä ja painetta, mutta tarvin kiireisen arjen vastapainoksi todella paljon omaa aikaa. Oma aika merkitsee mulle kotona olemista. Sellaista aikaa, kun ei tarvitse tehdä mitään. Viime aikoina se omakin aika on tuntunut olevan kortilla. Blogi kuitenkin vaatii aika paljon sitä ideointia, kuvien ottoa ja luovaa fiilistä, jota mulla syntyy, kun on tarpeeksi aikaa itselleen.

Viime postauksesta on noin kuukausi ja senkin jälkeen on tapahtunut jo paljon. Aloitin opintojen kolmannen vuoden ja siitä lähtien on ollut aika haipakkaa. Tenttejä, uusia kursseja ja aloitin jopa kauan haaveilemani uuden kielen opiskelun, nimittäin saksan kielen. Lisäksi irtisanoin itseni edellisestä työpaikastani ja aloitin uudessa työssä. Pääsyyt vaihtoon oli kolmivuorotyöstä (yövuoroista) eroon pääseminen ja toive vähemmän stressaavasta työstä. Kummatkin toki toteutui, mutta totta kai uudessa työpaikassa aloittaminen on aluksi hieman stressaavaakin, kun pitää omaksua niin paljon uutta ja oppia talon tavoille. Kuitenkin oon erittäin tyytyväinen päätökseen ja uskon tämän pidemmällä aikavälillä olevan hyväksi myös mun opinnoille. Tämä syksy onkin nyt ohjelmaa täynnä, mutta viimeistään joulukuussa helpottaa koulun osalta. Ehkäpä mä silloin ehdin tulla jakamaan mun (jo nyt nousevaa) jouluinnostusta myös tänne blogin puolelle!


Mun tuli mieli tulla höpöttelemään tänne hieman mun fiiliksiä, ilman sen kummemmin ajattelematta tai suodattamatta. Kiitokset, jos joku jaksoi lukea näin pitkän höpötyksen. Mulla on tulossa tänään kiva päivä ja se sai myös parhaimman alun. Toivottavasti sullekin on tulossa mukava päivä!🖤

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!♥